Yrityskenttä

Palvelujen tuotanto on siirtymässä enenevästi yrityksille ja järjestöille. Nopeasti kasvavissa vanhusten asumispalveluissa yksityinen sektori tuottaa palveluista jo yli puolet [1]. Joillakin palvelualoilla tarpeet ja kysyntä ovat kasvaneet niin, että näiden palvelujen tuottaminen on tullut houkuttelevaksi myös yksityisille, voittoa tavoitteleville toimijoille. Toisaalta monilla palvelutoiminnan alueilla ei ole riittäviä liiketaloudellisia edellytyksiä markkinoiden muotoutumiseen.

Usein kansainvälisten, suurten, vahvan liiketoimintaosaamisen omaavien yritysten ryntäys markkinoille viime vuosien aikana on ollut voimakas. Kuntien osaaminen markkinaympäristössä ja markkinoilta ostajana on joutunut koetukselle. Asetelma on aiheuttanut markkinoille melkoisen myllerryksen. Seuraavan muutaman vuoden aikana markkinoiden oletetaan tasapainottuvan, jonka jälkeen on paremmin nähtävissä ketkä siellä pärjäävät ja millaisia toimintatapoja ja käytäntöjä kunnilla on – sekä kuinka omia kustannuksia osataan laskea ja kilpailutuksia tehdä.

Julkaistujen tutkimusten perusteella alalle oletetaan syntyvän sekä suuria että keskisuuria maakunnallisia ja valtakunnallisia yrityksiä. Palvelut tuotetaan kyllä lähellä asiakasta, mutta tuotannosta vastaava yrittäjä tai yritys voi olla kaukana – myös ulkomailla. Asiakkaan valinnan- ja vaikutusmahdollisuuksien oletetaan paranevan ja yhä useammin asiakas voi vaikuttaa siihen missä ja miten häntä hoidetaan. Kuntien tulee laatia palvelustrategioita ja tuotteistaa omia palveluitaan. Tähän prosessiin liittyy myös hinnoittelu ja sen läpinäkyvyys. Oletettavissa on, että ala kiinnostaa pääomasijoitusyhtiöitä, vakuutusyhtiöitä ja muita rahoittajia, kuitenkin pääsääntöisesti kasvukeskuksissa. [2]

Koskiaho [3] ennustaa franchising- yrittäjyyden lisääntymistä. Franchising-yrittäjyydessä yksittäinen yrittäjä saa käyttöönsä valmiin ja elinkelpoisen liiketoimintakonseptin ja ketjun tukipalveluineen. Yrittäjä vastaa muilta osin itsenäisesti oman yrityksensä toiminnasta. Ketjun avulla pyritään nopeaan liiketoiminnan kasvuun ja leviämiseen laajalle alueelle. Iso-Britanniassa franchise-yrittäjyys sai vauhtia lainsäädännöstä, jonka mukaisesti vanhusten ja vammaisten hoitoa muutettiin laitoksista kotihoitoa painottavaksi. Laitoshoidon supistaminen on tällä hetkellä meneillään Suomessa, seuraukset jäävät nähtäviksi.

Uutena alan yrittäjyyteen liittyvänä yritystoiminnan toimintamallina ovat nousseet esiin yhteiskunnalliset yritykset. Näillä yrityksillä tulee niiden lisääntyessä olemaan vaikutusta alan yrityskenttään. Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa [4] todetaan, että yhteiskunnallisten yritysten liiketoimintamallia kohtaan on kiinnostusta yrittäjäksi aikovien, jo toimivien yritysten sekä kansalaisjärjestöjen piirissä. Raportissa todetaan lisäksi, että julkisten palvelujen, erityisesti hoito- ja hoivapalvelujen tarpeen tyydyttämiseksi tarvitaankin uusia ratkaisuja sekä tuottavuutta ja vaikuttavuutta lisääviä tuotantomalleja. Tässä suhteessa yhteiskunnalliset yritykset voisivat olla näiden palvelujen tuotantomalleja rikastava malli. Niiden todetaan toimivan palvelumarkkinoilla samoilla ehdoilla ja edellytyksillä kuin muutkin yritykset, eikä niille tulisikaan luoda uusia tai erillisiä tukia ja verohelpotuksia.

Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa [5] esitetään, että sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamistapojen kehittämistarpeeseen vaikuttaa se, että kuntien väliset ja alueelliset erot palvelujen saatavuudessa ja riittävyydessä ovat suuret. Julkisista hankinnoista annetun lain tulkinta, kansalliset hankintakäytännöt ja puutteellinen hankintaosaaminen ovat olleet ongelmallisia sekä järjestöille että alan yrittäjille. Alan yritykset ovat pääosin pieniä ja monissa erityispalveluissa järjestöt ovat merkittäviä toimijoita. Suuret kilpailutuskokonaisuudet saattavat johtaa markkinoiden keskittymiseen monipuolistumisen sijasta.

Kansalaisjärjestöillä on perinteisesti ollut tärkeä palvelujen kehittäjän ja uudistajan rooli ja niiden merkitys erityispalveluiden tuottajana on suuri. TEM:n raportissa⁶ todetaan, että nykyisen palvelurakenteen monipuolisuus on osin järjestöjen toiminnan tulos ja monet nykyisin kuntien vastuulla olevat palvelut ovat järjestöjen kehittämiä. Järjestöillä on kuitenkin ongelmia palvelujen tuottamisessa. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE:n) mukaan yksi järjestöjen kohtaama ongelma on EU-lainsäädäntö ja toimintalogiikka, jotka eivät ole yhteensopivia suomalaisten kansalaisjärjestöjen luonteen ja yhteiskunnallisen roolin eikä pohjoismaisen verorahoitteisuuden ja julkisen järjestämisvastuun varaan rakentuvan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kanssa. Elinkeinotoiminnan ja yleishyödyllisen toiminnan raja ja sen tulkinta ovat hämärtyneet. Järjestöt ovat yhtiöittäneet tai muuten eriyttäneet palvelutoimintaansa tai sen osia muusta yleishyödyllisestä toiminnastaan tilanteen selkiyttämiseksi ja riskien välttämiseksi. Harvaan asutussa ja väestöpohjaltaan pienessä maassa kysymykseksi kuitenkin nousee, missä määrin maan eri osissa ja eri palvelualueilla on mahdollisuus tuottaa palveluita liiketaloudellisesti kannattavasti.

Voidaan siis todeta, että siellä missä palvelutarve on suuri, se houkuttaa yksityistä yritystoimintaa alueelle. Kuitenkin harvaan asutussa ja väestöpohjaltaan pienessä maassa on alueita, joissa palvelujen tuottaminen liiketaloudellisesti kannattavasti ei ole mahdollista. Järjestötkään eivät välttämättä toimi ”marginaalisilla” alueilla. Tulevaisuudessa liiketaloudellisesti houkuttavimmat palvelut saattavat ajautua isoille kansainvälisesti toimiville yrityksille. Järjestöt huolehtivat vähemmän kannattavasta ja niiden profiiliin sopivasta toiminnasta yhteiskunnallisen yrityksen muodossa. Tässä skenaariossa saattaa pienille yksityisille yrityksille jäädä vain marginaaliset huonosti tuottavat palveluiden katvealueet.


[1] Tossavainen, P. & Kuronen, R. 2012 b. Sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2011.  Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 25/2012.

[2] Hartman, S. 2012. Näkemyksestä menestystä. Toimialaraportit ennakoivat liiketoimintaympäristön muutoksia. Sosiaalipalvelut. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Toimialaraportti 5.

[3] Koskiaho, B. 2008. Hyvinvointipalvelujen tavaratalossa: Palvelutalous ja sosiaalipolitiikka Englannissa, Ruotsissa ja Suomessa. Tampere: Vastapaino.

[4] Laiho, U.-M., Grönberg, V., Hämäläinen, P., Stenman, J. & Tykkyläinen, S. 2011. Yhteiskunnallisen yrityksen toimintamallin kehittäminen. [Verkkojulkaisu]. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM julkaisuja 4/2011.

[5] TEM 4/2011. Työolobarometri.