Yhteisöllinen asuminen / Saksa, Suomi

Lähtökohta: Ikääntyneen ihmisjoukon kasvaessa hoivan ja hoidon riittävyys arveluttaa. Ikääntyvät haluavat olla aktiivisia, päättää omista asioistaan, mukaan lukien sen kuinka heitä hoidetaan. He ovat valmiita panostamaan itse aikaa ja rahaa oman vanhuutensa järjestämiseen. Yhteisöllisen asumisen mallissa he voivat aktivoitua ja etsiä itselleen tai perustaa asuinyhteisön jossa he ovat päättämässä omasta asumisestaan ja jolta saavat apua ja tukea.

Toteutus: Asuinyhteisöt syntyvät usein joko yksittäisen ihmisen tai vaikkapa vanhusneuvoston aloitteesta. Aktiiviset toimijat keräävät asiasta kiinnostuneita yhteen ja vievät asiaa eteenpäin. Asuinyhteisön kiinteistö voi olla oma (asunto-osakeyhtiö), vuokrattu (vuokra-asunnot) tai olla näiden välimuoto (asumisoikeusasunnot). Kiinteistön omistajana voi tällöin olla esimerkkiemme mukaisesti yhdistys tai kaupunki.

Asuinyhteisön yksi perusajatus on, että yhteisön jäsenet katsovat toistensa perään ja myös voivat tehdä erilaisia asioita yhdessä – kukin kiinnostuksensa mukaan. Asukkaat voivat organisoitua asukasyhdistykseksi, joka huolehtii siitä että talon asukkaat ymmärtävät yhteisöllisyyden merkityksen sekä luovat omat keskinäiset pelisäännöt. Tuleville asukkaille voidaan järjestää pitkäaikainen yhteisöllisyyskoulutus, jossa keskustellaan runsaasti, tutustutaan toisiin tuleviin asukkaisiin sekä sovitaan säännöistä.

Toisessa esimerkissä asuinyhteisö ostaa välittäjän tai sovittelijan palveluita. Yhteisön perustamisen alkuaikaan välittäjältä ostettuja tunteja oli enemmän, vakiinnuttamisen vaiheessa 2,5 tuntia viikossa. Heillä oli käytäntö, jonka mukaan kaikki asukkaat kokoontuvat yhteiseen kokoukseen joka toinen viikko. Tapaamisissa käytiin välittäjän avulla lävitse suunnitelmia sekä mahdollisia ongelmia, epäsopua tuottavia asioita tai muita asioita jotka mietityttävät. Ulkopuolisen välittäjän osallisuus on koettu hyvin tarpeelliseksi. Myöhemmin, kun yhteisö on saatu hyvin toimimaan, on välittäjän työ vähentynyt.

Asuinyhteisöön on mahdollista saada palveluja aivan vastaavasti kuin muuallekin. Yksityiseltä, julkiselta, vapaaehtoisilta ja omaisilta. On myös hyvin mahdollista, että sairastavaa autetaan yhteisön sisäisesti. Sovitaan esimerkiksi vuorot, milloin kukakin käy auttamassa. Näin kukaan ei rasitu liiaksi, mutta asia tulee hyvin hoidettua. Yhteisöasumisen yksi kantava ajatus on juuri se, että naapuria autetaan ja heistä huolehditaan, mutta kuitenkin niin että jokaisella on oma yksityinen kotinsa.

Asuinyhteisöihin haetaan asumaan. Yleensä tulijat joko haastatellaan tai tutustutetaan muuten talon tai yhteisön toimintaperiaatteeseen. Näin yleensä tulee ilmi, mikäli hakijalla on aivan eri odotukset asumista kohtaan kuin mitkä ovat yhteisöasumisen periaatteet.

Asukkaiden ikäjakauma on laaja, joten oletettavasti kaikki asukkaat eivät ole yhtä aikaa huonossa kunnossa vaan aina on tarpeeksi jäseniä, jotka saavat yhteisöllisyyden ja yhteiset toiminnat pysymään yllä. Tämän näkökulman takia yhteisö ei saisi olla liian pieni. Saksassa painotetaan jo enemmän eri sukupolvien yhteisöllistä asumista, Suomessa useimmat esimerkit ovat vielä ikääntyvien asumiseen liittyviä.

Taloihin rakennetaan useita erikokoisia tiloja, joissa asukkaiden on mahdollisuus kokoontua. Yleensä niissä on suuri yhteinen tila, jota voi käyttää vaikka ruokasalina ja kokoontumispaikkana. Monesti rakennuksista löytyy myös vierashuone tai huoneisto, jossa asukkaiden vieraat voivat yöpyä, mahdollisesti pientä maksua vastaan. Tilaa voidaan käyttää myös esim. paikalle tilatun jalkahoitajan hoitohuoneena. Usein asukasyhteisö itse huolehtii yhteisten tilojen siivouksista, pihan laittamisesta yms. niin pitkälle kuin mahdollista.

Kuinka raha liikkuu? Omistusmuodon mukaisesti asukkaat maksavat joko vastiketta tai vuokraa. Lisäksi maksetaan yhdessä tai erikseen ostetuista palveluista normaalisti.

Yritystoiminnan näkökulma: Välittäjän toiminta ostetaan ulkopuolelta. Palvelun tarjoaminen olisi mahdollisuus yritystoiminnalle. Hoiva-alan yrittäjän ansaintamahdollisuudet ovat yhteisön asukkaiden ostamissa palveluissa. Asukkaat ostavat kuntonsa mukaan palveluja, joita yksityiset palveluntuottajat voivat tarjota. Käytäntö mahdollistaa monenlaisten liiketoimintamallien toteutumisen. Pienyrittäjät voivat joko toimia itsenäisesti ja tarjota palvelujaan suoraan asiakkaille. Mahdollista on myös perustaa eräänlainen verkosto, jossa on useita tuottajia. Asiakas maksaa tällöin verkostoa isännöivälle organisaatiolle.