Järjestämistavat

Hoivaa voidaan järjestää eri tavoin: ostamalla markkinoilta, julkisen sektorin tuottamana tai tuottamalla yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien kanssa. 

Kun tarkastellaan kokonaisuutena julkista, yksityistä, kolmatta ja epävirallista sektoria puhutaan ns. hyvinvoinnin sekataloudesta (mixed economy of welfare).  Se sisältää ajatuksen eri sektoreiden välisestä yhteistyöstä. Teoreettisesti ajatellen näistä neljästä tahosta voidaan muodostaa 16 erilaista yhdistelmää palvelutuotannon organisoimiseksi. Mahdollisuuksia järjestää ja tuottaa palveluita on paljon enemmän kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Alla (Powell 2007) on taulukko erilaisten yhdistelmien mahdollisuuksista.

Taulukko 1. Hyvinvoinnin sekatalouden erilaiset yhdistelmät. (Powell 2007, 13.) Toimijoina ovat valtio/kunta, markkinat (yritykset), vapaaehtois- sekä epävirallinen sektori. Vapaaehtoissektorilla voidaan tarkoittaa esim. keskinäistä apua ja itseapuryhmiä. Epävirallisella sektorilla tarkoitetaan puolestaan perheiltä, ystäviltä ja naapureilta saatua apua.

rahoitus

julkinen sektori

yksityinen sektori

vapaaehtoissektori

epävirallinen sektori

tuottaja

julkinen sektori

1

2

3

4

yksityinen sektori

5

6

7

8

vapaaehtoissektori

9

10

11

12

epävirallinen sektori

13

14

15

16

Vaakarivi kuvaa sitä, kuka palvelun rahoittaa. Pystysarake kertoo kuka palvelun tuottaa tai toimittaa asiakkaalle. Erilaiset vaihtoehdot muodostuvat sen mukaan kuka rahoittaa ja kuka puolestaan tuottaa palvelun. Kolmannen ulottuvuuden tähän tarkasteluun tuo sääntelyn aste palveluiden järjestämisessä. Esimerkiksi, kohdassa 2 markkinat tuottavat palveluja ja valtio tai kunta rahoittaa kun kohdassa 5 valtio tai kunta tuottaa ja markkinat rahoittavat.

Powell (2007, 4) korostaakin että welfare mixin tarkastelussa pelkän tuottajuuden sijaan huomio kannattaa kiinnittää myös palveluiden rahoittamis- ja sääntelykysymyksiin. Esimerkiksi julkisen sektorin (valtion) rooli voi olla palveluiden rahoittamista tai tukemista niin, että käyttäjät voivat saada palvelut joko ilmaiseksi tai alhaisin hinnoin. Hyväntekeväisyysjärjestöt puolestaan voivat saada rahoitusta tai tukea toiminnalleen julkiselta sektorilta, joko valtiolta tai kunnilta. Valtio/julkinen sektori voi vaikuttaa palveluihin myös sääntelemällä hintatasoa tai palvelustandardeja. Julkinen sektori esimerkiksi sääntelee hyvinkin tarkasti vanhusten palveluasumista ja sen laatustandardeja.  Ilman näiden kaikkien kolmen ulottuvuuden (tuottajuus, rahoitus ja sääntely) tarkastelua kokonaiskuva jää ohueksi.

Takaisin päävalikkoon