Käsitteet

Hoiva voidaan määritellä palkalliseksi tai palkattomaksi työksi, johon sisältyy psykologista, emotionaalista ja fyysistä huolenpitoa niistä, jotka eivät selviydy omin avuin. Kotisairaanhoitaja, eli terveydenhuollon edustaja, voi käydä vanhuksen kotona antamassa lääkityksen ja kodinhoitaja taas huolehtia hoivapalveluna vanhuksen syömisestä, puhtaudesta yms.[1] Hoivasta merkittävä osa on tunnetyötä, toisten tarpeiden ja hyvinvoinnin huomioimista[2]. Hoivaan sisältyy avun tarvetta, kykenemättömyyttä, voimattomuutta, riippuvaisuutta tai osaamattomuutta. Hoivassa olennaisina osina ovat myös kohtaaminen, konkreettinen tekeminen, katseet, kosketukset, puheet, tavat, kohtaamiset ja väistelyt. Hoiva on luonteeltaan erilaista laitoksissa kuin koteihin vietynä. Laitoksissa on omat sääntönsä, joihin asukkaiden on sopeuduttava, kun taas koteihin mentäessä hoivan antaja toimiikin asiakkaan ehdoilla. [3]

Sosiaalitieteissä hoivan ja hoidon erona pidetään sitä, että kun hoidossa tavoitellaan tilanteen muuttumista ja usein sairaudesta paranemista niin hoiva puolestaan pyrkii säilyttämään, kuntouttamaan ja saamaan ihmisen elämäntilannetta paremmaksi. Voi riittää myös, että ihmisen siinä tilassa olevat voimavarat otetaan hyvin käyttöön ja niitä hyödynnetään ja ylläpidetään. Hoiva keskittyy hoivattavaan henkilöön kokonaisuutena, kun taas esimerkiksi terveydenhuollossa annettava hoito voidaan rajata tarkastikin.[4]

Yrittäjyyttä määriteltäessä viitataan usein Schumpeteriin, joka on 1900-luvun alkupuolella vaikuttanut taloustieteilijä. Hänen mukaansa yrittäjyyden tarkoituksena on uudistaa tai mullistaa tuotantotapoja. Se tapahtuu hyödyntämällä kekseliäästi teknologisia, vielä kokeilemattomia mahdollisuuksia, joko uusien hyödykkeiden tuotannossa tai jo olemassa olevien hyödykkeiden tuottamisessa uudella tavalla.[5] Se voi tarkoittaa esimerkiksi uudenlaisen materiaalin käyttämistä tai uusien markkinoiden löytämistä tai luomista. Schumpeterin ajatuksia on sovellettu teknologian kehittämisessä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei vielä niinkään, mutta tulevaisuudessa mahdollisesti enemmänkin.

Cox puolestaan on määritellyt yrittäjyyden toimintana, joka vastaa markkinoilla havaittuihin mahdollisuuksiin. Yrittäjät puolestaan henkilöinä, joita motivoi pyrkimys voittoihin. Toiminta pitää sisällään valppauden huomioida voittojen mahdollisuudet, rahoituksen järjestelyt, resurssien hallinnan ja projektin loppuunsaattamisesta huolehtimisen. Yrittäjät kantavat riskit kuluttajille tarjotuista uusista tuotteista ja palveluista.[6]

Hoivayrittäjyys voidaan yrityspohjaiseksi toiminnaksi, jonka pääasiallisia toiminta-alueita ovat eri asiakasryhmien asumispalvelut (avo- ja laitoshoito), kodinhoito (kotipalvelu ja kotisairaanhoito), sekä lasten päivähoito (päiväkotiyritykset).[7]

CarePrise- projektissa käytämme käsitettä hoivayrittäjyys. Hoivayrittäjyys voi sisältää sosiaali- ja terveysalan yritysten lisäksi myös muita hyvinvointia tuottavia yrityksiä. Tähän päädyttiin sen vuoksi, että eri maiden hyvät käytännöt ja niitä tuottava yritystoiminta yrittäjineen ei ole suoraan verrannollinen suomalaisen koulutusjärjestelmän tuottamien kelpoisuuksien ja suomalaisessa lainsäädännössä määriteltyjen pätevyysvaatimusten kanssa.

Takaisin päävalikkoon


[1] Anttonen, A. & Sipilä, J. 2000. Suomalaista sosiaalipolitiikkaa. Tampere: Vastapaino.

[2] Zechner, M. 2011. Informaali hoiva sosiaalipoliittisessa kontekstissa. Tampere: Tampere University Press.

[3] Tedre, S. 1999. Hoivan sanattomat sopimukset. Joensuu: Joensuun yliopisto. Joensuun yliopistonyhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 40.

[4] Zechner, M. 2013. Henkilökohtainen tiedonanto.

[5] Reisman, D. 2004. Schumpeter̕s market : enterprise and evolution. Cheltenhamn: Edward Elgar.

[6] Cox, J. 2009. Ytimekäs opas talouteen. Tampere: Lumo.  

[7] Sinkkonen, S. & Rissanen, S. 2004. Hoivayrittäjyys. Jyväskylä: PS-kustannus.