Hoivayrittäjyyden luvat, säädökset ja pätevyys

Suomalaisten hoivayritysten toimintaa ohjaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö. Toimintaa ohjaavia lakeja ja asetuksia vanhustenhoidon puolella ovat mm.

Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (L 22.7.2011/922). Lain tarkoituksena on varmistaa, että yksityisiä sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan oikeus laadultaan hyviin sosiaalipalveluihin toteutuu. Laissa säädetään mm. toimintaedellytyksistä, valvonnasta ja luvista. 

Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (L 29.4.2005/272) ja Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä (L 28.6.1994/559) säätelevät kelpoisuusvaatimuksia yritystoimintana harjoitettavaan lastenhoitoon ja kelpoisuusvaatimuksia terveydenhuollon mm. kotisairaanhoidon tehtäviin. Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä säädetään myös velvollisuuksista esimerkiksi etiikan, salassapitovelvollisuuden, syntymän ja kuoleman ilmoittamisen velvollisuuden sekä vakuuttamisvelvollisuudesta.

Suomen perustuslaissa (L 11.6.1999/731) § 7 säädetään ihmisten oikeudesta elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Näihin arvoihin kuuluu esim. asiakkaan mielipiteen kunnioittaminen myös heikennen terveydentilan aikana.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (L 3.8.1992/734 ja L 13.3.2003/221) § 6 b säätää oikeudesta omaishoitajan vapaan aikaisiin palveluihin, 12 § säätelee ostopalvelua ja palveluseteliä. Sen mukaan ostopalveluna järjestetyn palvelun käyttäjältä on perittävä samat maksut ja korvaukset kuin kunnan tai kuntayhtymän itse järjestämistä vastaavista palveluista, eli kunta maksaa erotuksen. Käytännössä palveluseteli antaa asiakkaalle huomattavasti suuremman valinnanmahdollisuuden ja samalla yrittäjälle mahdollisuuden hinnoitella palvelujaan vapaammin.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (L 17.8.1992/785) määrää mm. potilaan oikeuksista, potilasasiakirjoista, muistutuksen tekemisestä ongelmatapauksissa sekä potilasasiamiehen toiminnasta.

Kansanterveyslaki (L 28.1.1972/66) säätelee kotihoitoa ja kotisairaanhoitoa julkisella puolella sekä sen ostopalveluina hankkimaa toimintaa. Siinä myös varataan lupa tarkastuskäynteihin.

Laki omaishoidon tuesta (L 2.12.2005/937) oikeuttaa omaishoitajat kolmeen kuukausittaiseen vapaapäivään. Hoivayrittäjien kannalta tämä on olennainen mikäli kunnat ostavat heiltä palveluja lain toteutumiseksi.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (L 22.9.2000/812) määrittelee mm. palvelu- ja hoitosuunnitelmista, itsemääräämisoikeudesta, salassapidosta ja vaitiolovelvollisuudesta sekä mahdollisuudesta tehdä muistutus jos asiakas kokee tulleensa väärinkohdelluksi.

Sosiaalihuoltolaki (L 17.9.1982/710) velvoittaa kunnat järjestämään mm. asumispalvelut, kotipalvelun, § 27 mukaan kunta voi perustaa, hankkia tai muuten varata paikallista tarvetta vastaavan määrän palvelu- ja tukiasuntoja sekä laitospaikkoja. Tämä mahdollistaa kuntien ostopalvelut ja palvelusetelin avulla tehtävät hankinnat. Laki säätää myös palvelusetelistä ja sen arvosa. Asiakas voi kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä, jolloin kunnan tulee ohjata hänet muilla tavoin järjestettävien palvelujen piiriin. Laki myös turvaa yli 75-vuotiaille pääsyn sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin 7 arkipäivänä kuntaan tehdystä yhteydenotosta. 

Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta (L 3.8.1992/733) annetaan kunnille mahdollisuus järjestää palvelut myös ostopalveluiden ja palveluseteleiden avulla. 

Laki (ja asetus 744 /1990) yksityisestä terveydenhuollosta (L 9.2.1990/152) säätelee mm. fysioterapian, sairaankuljetuksen, lääkäri ja hammaslääkäripalveluiden sekä laboratoriopalveluiden lupakäytäntöjä, tarkastuksia ja ilmoitusmenettelyjä.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (L 28.12.2012/980) eli nk. Vanhuspalvelulain tavoitteina ovat mm. ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukeminen. Toisaalta halutaan parantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta riittävän ajoissa ja parantaa vaikutusmahdollisuuksia.

Direktiivi potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa (Direktiivi 2011/24/EU), eli nk. potilasdirektiivi tulee voimaan 2014 alussa. Lähtökohtana on, että potilas saa hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU- tai Eta-valtiosta ja Sveitsistä. Hoitoa saa toisessa jäsenmaassa samoin perustein kuin vastaavaa hoitoa kotimaassa

 

Lisäksi ympärivuorokautista palvelua tarjoavan yksikön toimintaan vaikuttavat:

Pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävän maksun perusteet (L 13.3.2003/221), kun asukas asuu hoitopaikassa yli kolme kuukautta. Tosin yksityinen yrittäjä useimmiten myy palvelut kunnalle, joka maksaa asukkaan kustannukset sovitun mukaisina yrittäjälle. (Sosiaalihuollon valvonnan periaatteet ja toteutus 2008, 6). Ympärivuorokautista hoivaa antavan yksikön on ennen toiminnan aloittamista anottava lupa aluehallintovirastolta.

Näiden säädösten lisäksi hoiva-alan yrittäjiä koskevat verotukseen, työturvallisuuteen ja työsuhteisiin kohdistuva lainsäädäntö, joita ei tässä yhteydessä tarkastella.

Kuntien toimintaa ohjaavat lisäksi:

Erikoissairaanhoitolaki (L 1.12.1989/1062) on laki erikoissairaanhoidon järjestämisestä. Erikoissairaanhoidon sisältö kuuluu terveydenhuoltolain alle.

Terveydenhuoltolaki (L 30.12.2010/1326) kohdistuu erityisesti kuntiin ja siihen sisältyy terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito.