Tahdonvalvoja

Mitä tapahtuu tilanteessa, jossa esim. muistisairas tai muuten jo sekavaksi tai tiedottomaksi käynyt potilas ei itse onnistu ilmaisemaan tahtoaan? Hoitotahto on kirjallinen ja todistajien varmentama asiakirja siitä, kuinka henkilö toivoo itseään hoidettavan. Hoitotahdon voi laatia hyvin yksityiskohtaisesti, mutta on olemassa myös valmiita pohjia, jotka usein perustuvat perushoidon ja aktiivisen hoidon määritelmiin. Käytännön esimerkit kertovat, että hankaluuksia tällaisen hoitotahdon toteutumisessa on ainakin kaksi:

1) Vaikka hoitotahto on kirjattu potilastietoihin, hoitava henkilökunta ei sitä välttämättä sieltä huomaa.

2) Kuinka ja kuka saa määritellä eri sairauksien ja avuntarpeen kohdalla mikä on perushoitoa ja mikä aktiivista hoitoa (nenä-mahaletkun avulla ruokkiminen, nesteytys, lisähappi, antibioottihoito…)?

Hoitotahtoon on mahdotonta kirjata ylös kaikkia eri mahdollisuuksia nykyisenkään hoidon tasolla. Lisäksi hoitotahdon kirjoittamisen ja hoitotarpeen ajankohtaistumisen välillä voi mennä aikaa ja hoitosuositukset, -teknologiat tai -tavat voivat muuttua.

Tahdonvalvoja käy asiakkaan kanssa laajoja keskusteluja etukäteen. Keskustelujen kautta saadaan kuva elämänkatsomuksesta, suhtautumisesta hoitoon ja toiveista elämän loppua lähestyttäessä. Tahdonvalvojan tehtävänä on valvoa hoidossa olevan asiakkaan tahdon toteutumista. Hän huolehtii, että tarvittavat dokumentit hoitotahdon virallisuudesta ja hänelle suoduista valtuuksista on olemassa ja että ne ovat hoidon kannalta oikeissa paikoissa. Hän myös vierailee asiakkaan luona hoidon aikana ja varmistaa että kaikki sujuu niin kuin pitää.

Tahdonvalvojan toimenkuva on oleellinen tapauksissa joissa omaiset ovat kaukana eivätkä itse pysty tarkkailemaan tilannetta haluamallaan tavalla. He voivat palkata tahdonvalvojan avukseen. Kaikilla ei myöskään ole omaisia jotka tehtävää voisivat hoitaa, tai omaisten näkemys hoidosta voi poiketa asiakkaan omasta. Toiminta on myös linjassa sen kanssa, että yhä useampi ikääntyvä haluaa itse olla päättämässä omasta hoidostaan ja hoivastaan. He eivät halua muuttua ”tuntemattomiksi potilaiksi”, joita hoidetaan ikään kuin liukuhihnalla samalla periaatteella kuin kaikkia muitakin.